2.12.2017

Nollat kiertävät meidät kaukaa

tai ei ne ehkä niin kaukana enää, ole mutta kohdalle ne eivät meinaa nyt millään osua.

Tänään 3 rataa Jyväskylässä
Tuomarina Markku Kaukinen

C-rata 5 (-11,58) 5 sij 3./8


B-rata 10 (-9,02) 10 sij 4./9



A hr -rata 5 (-11.96) 5 sij 2./7 (nopeus 4,78 m/s)

30.11.2017

Loitsun silmätarkastus 24.11.17

Ei löytänyt eläinlääkäri Pekka Sarkanen Loitsun silmistä vikaa eikä valitettavaa. Ylimääräisiä ripsiä ja karvojakin yritti tiirailla oikein extra suurennoksella mutta niitäkään ei tällä kertaa löytynyt.

Syksyn juoksut alkoivat 4.11.2017 (väliä edellisiin juoksuihin xx päivää)

21.10.2017

Agility Kotka 14.10.2017

Tuomarina tuomariharjoittelija Tommi Raita-aho, valvojana Petteri Kerminen

Ahr: HYL


B: HYL

C: 15 sij. 4.

8.10.2017

Agility Jyväskylä 7.10.2017

Pitkästä aikaa kisattiin Loitsun kanssa. Kisat olivat omassa hallissa Jyväskylässä ja tuomarina toimi ensimmäistä kertaa juuri tuomarioikeudet saanut Mika Kangas. Kivat radat Mika olikin tehnyt, ei mitään liian helppoa, mutta ohjaamalla ja kohtuullisella koiran taitotasolla radat olivat hyvin suoritettavissa.

A- rata: hyl

B-rata: 0 (-15,46 ) 0 sij 2./8 LUVA

C-rata: 10 (-12,89) 10 sij 4./8

28.8.2017

Kotkan tyttöjä


Muutettiin Loitsun ja Muffyn kanss osa-aikaisiksi Kotkalaisiksi elokuun alussa.


Minä käyn päivisin töissä matikan ja tietotekniikan opena ammattikoulussa


Iltaisin ollaan tutustuttu lähialueisiin tekemällä pieniä kävelylenkkejä lähipuistoihin.


Viikonloppuisin ollaan elokuussa reissattu Jyväskylän, Heinäveden ja Mikkelin suunnissa.


26.7.2017

Kaksi viikkoa ilman Nettaa

Siitä on nyt kaksiviikkoa kun keskiviikko aamuna Netalla ei ollut enää hyvä päivä ja tiesin että yhteinen aika on lopussa. Olin jo viimeiset pari viikkoa tiennyt että aika käy vähiin ja seurannut koiran oloa todella tarkkaan.



Kaikki järkevä olon helpottaminen tehtiin esim. pesin ja föönäsin Netan kesäkuun lopussa sellaisella koira/turbo föönillä, jolla sain helposti kaiken irtoavan alusvillan pois turkista ja turkki kevenikin selvästi, lisäksi kevensin turkkia mahan alta. Lisäksi annoin närästyslääkettä kipulääkkeen aiheuttamaan närästykseen. Kipulääkettä oli syönyt tammikuusta asti.



Yli hoitamiseen en halunnut lähteä, koska onneksi ihmisillä on valta tehdä se vaikea ratkaisu että koirien ei tarvitse kärsiä ja odottaa "luonnollista" kuolemaa. Tätä asiaahan oli kerennyt ajatuksissaan ja ystävien kanssa pohtia tammikuusta alkaen kun huulessa olleen patin todettiin olevan pahanlaatuinen. Ja vielä tarkemmin kun toukokuussa huomasin imusolmukkeiden olevan turvoksissa. Toukokuussa kirjoitinkin otsikolla järki vai tunne että en ole vielä valmis Netasta luopumaan ja onneksi sainkin vielä kaksi kuukautta sen seurasta nauttia. Vaikka tuo aika oli toisaalta stressaavaa niin kuitenkin erittäin tärkeätä ja touhuttiin ja nautittiin yhdessä olemisesta.

Tuona keskiviikko aamuna Netan hengitys oli pinnallista ja välillä läähättävää. Testattiin vielä kipulääke ja ulkoilu, mutta kun tila ei muuttunut oli soitettava omalle eläinlääkärille ja saatiin aika iltapäivälle niinkuin toivoin. Vielä ennen lähtöä leikittiin pallolla, syötiin ja ulkoiltiin.

Lopetustilanteessa kaikki meni todella rauhallisesti ja oli huojentavaa nähdä että koira pystyi taas hengittämään rauhallisesti. Näytin Netan vieä Muffylle ja Loitsulle. Niiden reaktio oli hienovarainen ja selvästi eläimet vaistoavat tilanteen. Muffy kurkkasi laatikkoon nopeasti ja poistui. Loitsun piti tarkistaa edestä ja takaa vähän hämillään. Lopuksi vietiin Netta Usvaan tuhkattavaksi ja uurnan sain viikon päästä kotiin.


Kotiin tullessa Loitsu oli ihan normaali. Mitä nyt ensimmäisenä toi minulle sitä palloa jolla Netan kanssa viimeisenä leikittiin (leikkien aikaan kun kilsin Loitsua sitä ottamasta). Muffy taas oli hukassa muutaman päivän. Itse lähdin torstaina kesälomareissulle kun sain yhden parhaista koiranhoitajista meille Muffya ja Loitsua hoitamaan (kiitos Elena). Lähtöä mietin ja tuntui pahalta jättää Muffy kotiin, mutta kotiin tullessa totesin että näin taisikin olla parempi sillä itse olisin tarkkaillut ja huolestunut Muffyn käytöksestä, mutta Elena osasi elellä enemmän normaalisti ja takaisin tullessa Muffy olikin jo ihan pirteä oma itsensä.

Ikävä Nettaa on ja tulee olemaan pitkään. Olen tässä miettinyt että mitkä asiat tekivät Netasta niin tärkeän ja täydellisen. On ollut etuoikeutettua saada ensimmäiseksi sheltiksi juuri Netta, jonka kanssa saatiin kokea ja oppia monenlaisia juttuja.

R.I.P.

7.6.2017

Agi tilastoja kevät 2017

Kun niitä 2 luokan nollia ei yrityksistä huolimatta ole kevään kisoista tullut niin vähän tuossa sisuunnuin ja päätin katsoa kevään kisavideot läpi ja tehdä analyysia miksi niitä putkikieltoja tulee. Jostain syystä olen rekisteröinyt päähäni putkikiellot kaikista vahvimmin (toki tiedostanut myös rimantiputukset) koska tuollaisen tilanteen jälkeen minusta on koko rata tuntunut menevän huonosti, vaikka todellisuudessa se on ollut vain yksi kohta joka radassa ei ole sujunut.

Analyysi olikin ihan kannatava tehdä. Kirjasin mukaan myös hylättyjen ratojen jälkeen tulleet virheet. Analyysi nimittäin paljasti että rimantiputusten jälkeen eniten virheitä onkin tullut pujottelusta! Lisäksi huomasin että neljä viidestä putken kiellosta on tullut mutkaputken takanaleikkaustilanteessa.

Kisoja 13 kpl, joissa virheitä
rimat 15 kpl
kepit 8 kpl
kielto putkelle 5 kpl
kielto hypylle 5 kpl
muut virheet 4 kpl

Nuo muut virheet pitävät sisällään 2x aan kontakti, 1x lentokeinu, 1x kielto keinulle.

Tuloksellisesti kisoista
1x 5
1x 10
2x 15
4x 20
1x 25
4x hyl

Lisäksi pohdin että ohjaajan mielentila on ollut aika vakio kisoissa. Mutta ajatus on enemmänkin "mitähän nyt tapahtuu" kuin "me tehdään nolla".

Näiden perusteella aletaan työstämään treenisuunnitelmaa ja treenejä kesälle ja syksylle!



29.5.2017

Agilitykisat Kotkassa

Viime viikonloppuna suunnattiin koirien kanssa Kotkaan. Lauantaina tein Kotkan 3-luokan kilpailuissa kolmanne koearvostelun tuomaroiden medi ja maksi 3 luokkalaisia. Laitan Kotkan radat tällä viikolla näkyviin tuonne agilityblogin puolelle. Päivän starttisaldoksi kertyi 189 starttia ja hyväksytty koearvostelu. Koearvosteluja täytyy suorittaa vielä kaksi hyväksyttyä arvostelua ja syksyllä sitten kolleegio. Kun kolleegion läpäisee pääsee kennelliitolta anomaan agilityn ylituomarioikeuksia. Pitkä ja opettavainen matka on jo kuljettu, mutta vielä on matkaa jäljelläkin ennen tuomarioikeuksia. Eikä se matka siihen oikeuksien saamiseen lopu vaan itsensä kehittäminen jatkuu senkin jälkeen.

Sunnuntaina sitten kisattiin Loitsun kanssa 2-luokassa kolmen startin verran. Taas meille tuttua tulostasoa, eli pari rataa useammalla virheellä ja kolmannelta radalta hylätty. Kisojen jälkeen analysoin, että monesti noin puolet radasta menee hienosti ja (lähes) ilman virheitä, mutta sitten tulee se töks kohta... nytkin toisella radalla kaksi kieltoa hypyltä ja toisella ei sitten löytynyt keinu. Nuo hyvät pätkät kun saataisiin yhdistetty samaan rataan niin oltaisiinkin aika huippuja.

Tuomari: Kari Jalonen
F hr: 15 (-4,05) sij. 7./11



E: 20 (-4,05) sij. 6./12



D: hyl


Majoitus saatiin Marian ja Joonaksen luota. Kolme yötä ja melkein neljä päivää vietettiin joukolla, johon kuului kolme aikuista ja yksi pikkutyttö sekä kahdeksan shelttiä. Koiria oli rajattu vähän sinne ja tänne kun joukkoon kuului niin tyttöjä kuin poikia, nuoria ja vahoja, kilttejä ja vähemmän kaikkien kavereita. Koiramäärä ei kuitenkaan tuntunut pahalta, kun meno sisällä oli aika rauhallista ja seesteistä (mitä nyt Netta vähän protestoi piippaamalla). Onneksi oli tilaa ja mahdollisuuksia siirrellä koiria niin, että kaikilla oli hyvä olla eikä kellään kiristänyt niin että olisi aitojen läpi tarvinnut alkaa uhittelemaan.

22.5.2017

Agilitykisat Vaasassa

Tuomari: Henri Luomala
A-kisa: hyl

B-kisa: 20 (-xx) sij. 3./7

Kuten videoista näkyy niin tälläkään kertaa ei kepit toimineet radalla?!? Aiemmin Loitsu on ollut hyvä pujottelija tai ainakin keppien aloittaja, mutta nyt kaksissa viimeisissä kisoissa ei kepit oikein löytyneet. Vaasassa ei sentään rimoja tippunut läheskään yhtä montaa kuin Jyväskylässä ja muutenkin se perus meno on edelleen hyvää, mutta (paljon) pieniä virheitä mahtuu matkan varrelle. Radat olivat pitkiä, 21 estettä, ja ohjaajalta loppui molemmilla radoilla puhti jaloista vähän ennen viimeisiä esteitä.

Tällä viikolla tehdään pari pientä pujottelutreeniä ja palataan monta askelta taaksepäin pujottelun osaamisessa. Koska se osaaminen siellä jossain on niin jospa sen saisi helpoilla treeneillä muistuttelemalla taas kaivettua esiin. Seuraavat kilpailut sunnuntaina Kotkassa...

16.5.2017

Järki ja tunne - Netta 13 v 10 kk

Taas yksi kuukausi yhteistä aikaa vietetty Netan kanssa
tänään ikää 13 vuotta ja 10 kuukautta!

Mutta kyllä se yhteinen aika on kovaa vauhtia vähenemässä, koska löysin viimeviikolla Netan kaulalta patin. Syöpä siis levinnyt imusolmukkeisiin. Saattohoitoa siis tiedossa ja viimeisistä hyvistä päivistä nauttimista.

Eilen Netta pääsi vielä agilitytreeneihinkin mukaan ja tekemään putkia ja hyppyjä. Mummokoira oli liekeissä, vaikka toki hyppääminen ei ole enää kovin sulavaa, mutta niin onnelliselta Netta vaikutti kun kerrankin pääsi tekemään. Eikä tuntunut eilinen pikku treeni vaikuttavan tänäänkään poikkeavasti.

Kävin myös konsultoimassa imusolmukkeiden kanssa eläinlääkäriä. Nämä viimeiset ajat mennään kipulääkkeen voimalla, jolla on parempi vaste elämän hyvänä pitämisessä kuin esimerkiksi kortisonikuurilla. Kortisonia ja kipulääkettä ei voi syöttää yhtä aikaa ja kortisonilla voisi olla isolla annostuksella hetken imusolmukkeita pienentävä vaikutus, kunnes paisuvat uudelleen. Olen jo aiemmin tehnyt päätöksen että mihinkään rajuihin sytostaattohoitoihin en halua lähteä, vaan haluan tarjota koiralle mukavan loppuelämän sen aikaa kun sitä kestää ilman pahoja lääkkeiden sivuvaikutuksia. Kipulääkityksellä Netta on ollut iloinen ja hyväntuulinen.

Minulle ottaa huomattavasti kovemmalle kuin Netalla. Päivä kerrallaan katsotaan niiden hyvien päivien määrä ja yritetään olla turhaan murehtimatta.

Järki ja tunne käyvät suurta kamppailua.

Mutta kun en olisi vielä valmis luopumaan Netasta.

Tänään minulla vielä on 3 iloista shelttiä, katsotaan miten huomenna...

Rakkaat mummokoirat Netta 13v 10 kk ja Muffy 14v 5 kk. 

15.5.2017

Agility Jyväskylä 14.5.2017

Agility Jyväskylä 14.5.2017
Tuomarina Sisko Pulkkinen

B-agility 20 (-6,72) sij. 3./7

A-hyppy 25 (-5,23) sij. 4./7

20.4.2017

SporttiStartti etävalmennus

Nyt on takana Sporttitassun SporttiStartti etävalmennuksen aloitustestaus ja kaks treenikertaa. Tavoitteena tietysti kunnon kohottaminen ja nopeuden lisääminen. Kunto ei parana ilman että itseään liikuttaa ja vaikka minun tulee liikuttua säännöllisesti koirien kanssa on liikunta kovin vähätehoista ja matalasykkeistä.


Ennen ensimmäisiä treenejä hirvitti, että mihin rääkkiin sitä itsensä on mukaan ilmoittanut. Onneksi Jyväskylästä on myös kaksi muuta osallistujaa ja nyt onkin kahdet treenit vedetty Sannan kanssa. Kyllä tavoitteellinen liikkuminen on hauskempaa kahdestaan ja toinen kannustaa niin ei pääse lipsumaan ja yrittää tehdä täysillä. Eilisesti treenistä jäi hyvä mieli ja tuleva treeni ei enää kammoksuta vaan sitä jo ennemminkin odottaa.

Valmennuksen lopuksi tehdään sama testi vielä uudestaan, joten senkin kautta pääsee vertaamaan millaista kehitystä 8 viikossa saa aikaan. Luulisin ainakin, että pysyn paremmin Loitsun perässä ja ohjauskuvioista lähtö ja spurtit tulevat olemaan helpompia. Tämä valmennushan on ihan agilitaajille suunniteltu! Yhteisöllisyyttä luodaan facebookin ryhmässä ja tietysti noilla oman kaupungin yhteisillä treeneillä. Sannan kanssa luvattiin jo viestitellä ensiviikon treenistä.

17.4.2017

Huhtikuu 2017

Netan patin leikkauksesta on jo reilu 3 kuukautta. Mummokoira on elämänsä kunnossa, enkä ole uusia kasvaimia havainnut <3. Tosin en ole kovin aktiivisesti etsinytkään. Tammikuun pahin ajatus, että koira kuolee ihan kohta on väistynyt ja ollaan nautittu elämästä, koska koskaan ei voi tietää mikä päivä on viimeinen. Nyt on myös itse ehtinyt henkisesti työstää koirasta tai ehkä ennemminkin koirista (Muffykin jo 14 v ja 4 kk) luopumista jo etukäteen vaikka varmasti se viimeinen hetki ja luopuminen tulee olemaan vaikeaa.

Netta 13 v 9 kk

Olen tässä kevään aikana miettinyt jos lyhentäisin hieman Netan turkkia kun se on todella räjähtänyt käsiin, laadultaan steriloinnin jälkeen pehmeää ja kerää meidän vakiolenkkireitiltä kaikki risut ja männynkävyt mukaansa. Ennen turkin leikkausta haluan kuitenkin ottaa muutamat kunnolliset kuvat vielä. Eilen jo ensimmäisiä kuvia napsinkin ja pitkästä aikaa kaivoin järjestelmäkamerankin esille. Turhan paljon tulee napsittua vaan kuvia kännykän kameralla. Kännykkä nykyajan kohtuullisen laadukkain kameroin onkin ihan hyvä kapistus tallentaa jokapäiväistä elämää, mutta kyllä sitä voisi vähän useammin hetkiä myös järkkärillä tallentaa.

Muffy 14 v 4 kk

21.3.2017

Elämää koirien kanssa 20 vuotta

21.3.1997 oli päivä, kun Kassaralahden kennelissä syntyi neljä papillon pentua. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Taisi kulua muutama päivä kun saatiin tieto, että toinen näistä tytöistä voisi muuttaa meille. Tämä enimmäkseen mustavalkoinen, mutta iän myötä selvästi kolmiväriseksi muuttunut pentu sai nimekseen Kassaralahden Beautifull ja myöhemmin nimen eteen lisättiin hieno titteli FIN AVA. Kutsumanimeksi annettiin Milla. Tänään tuosta Millan syntymäpäivästä on kulunut 20 vuotta.

Pentuja päästiin ensimmäistä kertaa katsomaan niiden ollessa 2 tai 3 viikkoisia. Olivat silloin vielä enemmän marsuja kuin koiria. Tuosta eteenpäin sain vierailla kasvattajalla noin kerran viikossa seuraamassa pentujen kasvua ja kehitystä.

Milla 2004

14,5 vuoden aikana ehdittiin Millan kanssa kokea paljon. Tutustuttiin moneen koiraharrastukseen, hurahdettiin agilityyn ja päädyttiin ahkeraksi seuratoimijaksi. Millan hieno luonne opetti paljon koirien käsittelystä, kouluttamisesta ja luonteiden analysoinnista. Vaikeita hetkiä koettiin välillä, mutta myös niitä hienoja onnistumisia.

Millan kanssa Agility SM kisoissa VarPSin mini-joukkuessa Jyväskylässä 2005.
Pentu-Milla muutti 15 vuotiaan teinitytön koiraksi omakotitaloon ja 4 vuotiaana opiskelija tytön seuralaiseksi kerrostaloon. Matkailtiin junalla ja linja-autolla, kavereiden kyydeillä. Kisamatkoilla on käyty Järvenpäästä Kemiin ja Seinäjoelta Joensuuhun. Mieleenpainuvin kisa on ollut Pohjois-Savon Kennelpiirin mini mestaruuden voittaminen vuonna 2001. Tuolloin kisattiin vielä kahdessa säkäluokassa (minit ja maksit) ja tulos ratkottiin kahden radan yhteistuloksella (agility + hyppy). Mestaruudesta oli kisaamassa monta kovatasoista koirakkoa, mutta niin vain tehtiin kaksi omaa (omanlaisilla ohjauskuvioilla) rataa ja voitettiin.

Milla VarPSin minien mestari vuonna 2005.

5.3.2017

Alkoiko Lillis keräillä hylättyjä?

Agility Jyväskylä 5.3.2017
Tuomari: Sari Mikkilä

A-rata
5 (-11,01) sij. 3./7

B-rata
hyl

C-rata
15 (-4,10) sij. 5./8

Lisätäänpä tännekin mitä kisoista jäi mieleen

- B-radan jälkeinen ärsytys ja harmitus. Tuntui että koko rata tökki, harmitus ei johtunut hylkäyksestä.
- A ja C rata tuntuivat kivoilta ja jouhevilta vaikka pari virhettä tulikin.
- Koira irtosi putkiin ja takanaleikkaukset onnistuivat.
- rimat eivät roiskuneet hallitsemattomasti  (rimat 40 cm) , muurin palikat pysyivät vaikka muuri kääntymistä vaativissa kohdissa.
- pujottelua (pujottelun aloitusta) ei tavitse jännittää :)
- kotiin lähtiessä pieni harmitus, että yhtään nollaa ei vieläkään tullut.

19.2.2017

Ei merkintöjä kisakirjaan Tampereelta

Tuomari Anne Savioja
C hr: 20 vp


B: 10 vp


A: hyl


Mitä jäi mieleen
- huonot aat -> treenataan
- B-radalla koira liikkui hyvää vauhtia
- korjasi nopeasti hyppyään vastaamaan alustaa -> rimoja tippui vain ekalla radalla
- hyvä treeniseura = Virpi ja Ike

Mitä muuta vois treenata
- takanaleikkaus keinulla

28.1.2017

Treeniä ja laihista


Loitsun kanssa on nyt kaksi kertaa käyty agility treeneissä. Molemmilla kerroilla olen pysynyt omassa treenisuunnitelmassa, enkä ole sortunut tekemään kokonaista rataa vaan ollaan pilkottu radasta kohtia joilla vahvistaa taitoja.


Ensimmäisissä treeneissä tehtiin takanaleikkausta, ja aa-pujottelu yhdistelmää molempia etupalkalla. Kolmantena juttuna tehtiin kakkos hypylle sivuirtoamista. Tällä viikolla tehtiin puomia ja aata yksittäisinä. Lisäksi takanaleikkausta etupalkalla ja valssia/tiukkaa käännöstä hypyillä.


Puomilla pysähtyy kisoissa joskus liian aikaisin ja nyt ehkä keksin miksi. Jos tulen itse paljon jäljessä niin Loitsu alkaa alasmenolla katselemaan missä mamma tulee ja pysähtyy liian aikaisin. Jos tulen vierellä tai edellä niin menee heti vaadittuun paikkaan alas asti. Itsenäistä puomin loppua aletaan treenaamaan ahkerammin, mutta varovaisesti ettei paineisteta Loitsun hyvää puomisuoritusta. Aalla alastulon rytmitys ei ollut ensimmäisissä treeneissä lainkaan hyvä, joten otettiin nyt muutama toisto etupalkalla. Agimetin aa on aiemminkin ollut Loitsulle haastava, mutta enemmän vaikutusta oli varmaan pitkällä tauolla. Etupalkalla ja toistoilla saatiin suoritusta paremmaksi.


Netan huuli on parantunut hyvin ja vielä ei näy uusia patteja, joten mummo joutui laihikselle. Netta on agility kunnossa painanut 8,0 kg ja leikkauksen aikaan puntari näytti 9,5 kg. Ei 13 vuotiaan tarvitse aksa kuntoon päästä, mutta jos alle yhdeksään kiloon päästäisiin niin ei ylipaino turhaan rasittaisi niitä huonoja lonkkia ja kroppaa muutenkaan.

16.1.2017

Melanooma



Patologi vahvisti että Netan huulessa ollut kasvain on melanoomaa. Valitettavaa että kasvainta ei ehkä saatu kokonaan pois. Elinaika ennustetta voi oikein sanoa, jotain viikkojen ja vuosien välissä. Vielä ei imusolmukkeissa tunnu muutoksia eikä silloin leikkauksen aikaan keuhkoissa. Nyt Netta syö kipulääkettä, jolla todettu olevan solujen jakautumista hidastavia vaikutuksia loppu elämänsä, jos vaan maha ja elimistö sen kestää.

Tänään kuitenkin vietetään voimissaan olevan Netan kanssa 13 v 6 kk päiviä.


6.1.2017

Rauhoittavia omistajalle

Huomasin Netan huulessa patin ehkä max pari viikkoa ennen joulua. Jouluaattona huomasin että patti on kasvanut jonkun verran ja joulun jälkeisenä keskiviikkona aloin varaamaan sille seuraavalle viikolle poistoaikaa. Saatiin aika tämän viikon keskiviikolle.


Koska Netalla on jo ikää 13,5 vuotta ja patti oli kasvanut aika nopeasti niin viimeiset päivät ennen lääkäriä hermoilin jo todella. Laitoin maanantaina kuvat leikkaavaalle lääkärille ja sainkin häneltä vastauksen, että näyttää ikävältä mutta hänen mielestään kannattaa leikata.


Minua ainakin huolettaa joka kerta kun joutuu koiransa viemään nukutukseen, vaikka ei mitään suurempaa tehtäisikään. Netaltakaan ei oltu sydäntä kuunneltu kuin vuosi sitten ja kyllä se vielä enemmän mietityttää vanhemman koiran kanssa.


Netta tosin todisti keskiviikon aamulenkillä olevansa ihan kunnossa kun semmoista vauhtia tuolla metsässä meni. Yllä olevat kuvat otettu juuri ennen lääkärireissua, mutta ei ne viimeiseksi jääneet...

Suunnattiin tällä kertaa Jyväskylässä syksyllä avanneeseen AlmaVettiin osaavien lääkärien takia. Kun hoitohuoneeseen päästiin niin kuunneltiin ensin Netan sydän, jossa ei edelleenkään mitään huomauttamaista. Otettiin myös verikoe ja asennettiin tippa. Lääkäri otti patista ohutneulanäytteen. Yleensä suussa olevat kasvaimet ovat aina pahanlaatuisia ja tässäkin tapauksessa patissa pahanlaatuisia soluja näkyvissä (melanooma epäily). Suussa tai nielussa ei näkynyt muita kasvaimia ja keuhkokuvissa ei näkynyt muutoksia jotka viittaisivat etäpesäkkeisiin.

Niimpä Netta leikkaukseen ja itkeskelevä omistaja odottelemaan. Patti poistettiin niin suurilla marginaaleilla kuin oli mahdollista. Lääkäri sanoikin että tässä tapauksessa paranemisennuste parempi koska patti huulessa ja se saadaan hyvin poistettua.

Olisiko vajaan tunnin päästä oven takaa kuulua kiljumista ja Nettahan siellä heräämishäkissä jo hoiperteli, kiljui ja haukkui. Otin sen sitten vähän ajan päästä odotushuoneeseen viereeni penkille makaamaan kun jalat eivät vielä pitäneet koiraa pystyssä. Siinä penkillä otti kuitenkin rauhassa eikä herättänyt kaikkia hoidettavia potilaita.

Kotona sitten kauluri päähän ja jännittämään kuinka Netta siihen suhtautuu. Vähän aikaa käveli ympäri asuntoa, kunnes tajusin että sillähän on jano. Tarjosin kupista vettä ja viriteltiin keittiöön korotettu juomakuppi josta juominen onnistuu kauluri päässä. Muutaman tunnin päästä Netalla oli jo kamala nälkä ja se tuntui olevan paremmassa kunnossa kuin huolesta väsähtänyt omistaja.


Nyt yritetään saada leikkaushaava paranemaan hyvin ja estetään sen raapiminen. Haava ei tunnu olevan kipeä. Pikkuisen se vielä erittää veren sekaista nestettä, mutta ei ole kipeä. Äsken sitä kutitti ihan hirveästi mutta kun irrotettiin haavaan tarttuneet kauluskarvat kostealla talouspaperilla hautomalla niin kutituskin loppui saman tien. Varmasti ärsyttävää jos karvat kiinni haavassa. Nyt luovuttiin kauneudesta ja leikkasin kauluskarvoja pois vähän reilummin.

Patti lähetettiin patologin tutkittavaksi ja vastausta odotellaan. Kipulääkettä Netta saa nyt ainakin tuohon vastauksen saamiseen saakka, koska tuolla kipulääkkeellä on todettu olevan sytostaattisia vaikutuksia.

Alla kuvat patista ennen leikkausta ja tänään kaksi vrk leikkauksen jälkeen.