Kaksi viikkoa ilman Nettaa

Siitä on nyt kaksiviikkoa kun keskiviikko aamuna Netalla ei ollut enää hyvä päivä ja tiesin että yhteinen aika on lopussa. Olin jo viimeiset pari viikkoa tiennyt että aika käy vähiin ja seurannut koiran oloa todella tarkkaan.

Kaikki järkevä olon helpottaminen tehtiin esim. pesin ja föönäsin Netan kesäkuun lopussa sellaisella koira/turbo föönillä, jolla sain helposti kaiken irtoavan alusvillan pois turkista ja turkki kevenikin selvästi, lisäksi kevensin turkkia mahan alta. Lisäksi annoin närästyslääkettä kipulääkkeen aiheuttamaan närästykseen. Kipulääkettä oli syönyt tammikuusta asti.

Yli hoitamiseen en halunnut lähteä, koska onneksi ihmisillä on valta tehdä se vaikea ratkaisu että koirien ei tarvitse kärsiä ja odottaa "luonnollista" kuolemaa. Tätä asiaahan oli kerennyt ajatuksissaan ja ystävien kanssa pohtia tammikuusta alkaen kun huulessa olleen patin todettiin olevan pahanlaatuinen. Ja vielä tarkemmin kun toukokuussa huomasin imusolmukkeiden olevan turvoksissa. Toukokuussa kirjoitinkin otsikolla järki vai tunne että en ole vielä valmis Netasta luopumaan ja onneksi sainkin vielä kaksi kuukautta sen seurasta nauttia. Vaikka tuo aika oli toisaalta stressaavaa niin kuitenkin erittäin tärkeätä ja touhuttiin ja nautittiin yhdessä olemisesta.

Tuona keskiviikko aamuna Netan hengitys oli pinnallista ja välillä läähättävää. Testattiin vielä kipulääke ja ulkoilu, mutta kun tila ei muuttunut oli soitettava omalle eläinlääkärille ja saatiin aika iltapäivälle niinkuin toivoin. Vielä ennen lähtöä leikittiin pallolla, syötiin ja ulkoiltiin.

Lopetustilanteessa kaikki meni todella rauhallisesti ja oli huojentavaa nähdä että koira pystyi taas hengittämään rauhallisesti. Näytin Netan vieä Muffylle ja Loitsulle. Niiden reaktio oli hienovarainen ja selvästi eläimet vaistoavat tilanteen. Muffy kurkkasi laatikkoon nopeasti ja poistui. Loitsun piti tarkistaa edestä ja takaa vähän hämillään. Lopuksi vietiin Netta Usvaan tuhkattavaksi ja uurnan sain viikon päästä kotiin.

Kotiin tullessa Loitsu oli ihan normaali. Mitä nyt ensimmäisenä toi minulle sitä palloa jolla Netan kanssa viimeisenä leikittiin (leikkien aikaan kun kilsin Loitsua sitä ottamasta). Muffy taas oli hukassa muutaman päivän. Itse lähdin torstaina kesälomareissulle kun sain yhden parhaista koiranhoitajista meille Muffya ja Loitsua hoitamaan (kiitos Elena). Lähtöä mietin ja tuntui pahalta jättää Muffy kotiin, mutta kotiin tullessa totesin että näin taisikin olla parempi sillä itse olisin tarkkaillut ja huolestunut Muffyn käytöksestä, mutta Elena osasi elellä enemmän normaalisti ja takaisin tullessa Muffy olikin jo ihan pirteä oma itsensä.

Ikävä Nettaa on ja tulee olemaan pitkään. Olen tässä miettinyt että mitkä asiat tekivät Netasta niin tärkeän ja täydellisen. On ollut etuoikeutettua saada ensimmäiseksi sheltiksi juuri Netta, jonka kanssa saatiin kokea ja oppia monenlaisia juttuja.

R.I.P.