Loitsun lähtö tuli arvaamattoman äkkiä. Maanantaina Loitsu osallitui NoseWork treeneihin, keskiviikkona kulki vaivattomasti mukana lähes parin kilometrin jäähdyttelylenkin Lumon treenien jälkeen. Torstai-perjantai välisenä yönä hengittäminen muuttui pinnalliseksi ja nopeammaksi. Onneksi saatiin lääkäriaika vielä perjantaille. Tutkimusten jälkeen tilanne oli lohduton. Kasvain oli vallannut suurimman osan keuhkoista ja mitään toivoa tilanteen kanssa ei ollut. Ainoa päätös jonka pystyi tekemään oli päästää Loitsu saman tien pois, jotta se ei joutunut kärsimään työläästä hengittämisestä enää hetkeäkään enempää. Lumo kävi myös jättämässä jäähyväiset Loitsulle toimenpiteen jälkeen. Se haisteli Loitsun läpi tarkemmin kuin minun aiemmat koirat ovat tehneet. Tultiin Lumon kanssa kotiin kahden. Reilu viikko on opeteltu elämään vain yhden koiran elämää. Välillä on suunnaton ikävä ja välillä helpotus siitä että saatiin elä aktiivista elämään loppuun saakka ilman huolia sairaudesta.