Miten voikaan agility mennä niin ylä- ja alamäkeä?
Eilen olin innolla menossa treeneihin kun treeninä erikoisesteet (okseri, pussi, pituus, muuri, rengas, keinu, pöytä) ja noin 1-luokan tasoinen rata. Nuo esteet meillä on hallussa kun on ollut hyvä treeniryhmä ja esteitä on harjoiteltu ja käytetty treeneissä monipuolisesti.
Aloitettiin treenaus ja vähän joka hypyllä kolautteli rimoja, roiski vähän miten sattuu muurilla, kepeillä jäi viimeinen keppi väliin ja pöydälle ei ehtinyt pysähtyä. Loppusuoralla astui pituuden palikoille ja ohitti yhden hypyn, kun oli niin kiire minun perään. No saatiin me toisella kierroksella onnistuneita suorituksiakin aikaiseksi muuri-kepit-rengas-putki pätkälle, kun ohjasin sen kolmella takana leikkauksella. Leikkaus kepeille, keppien päästä koira renkaalle ja takana leikkauksella ohjaus oikeaan päähän putkea. Ja suurin muistutus *käskytä (kepeiltä) suoraan putkeen niin hyvin irtoaa* miten se aina pääseekin unohtumaan?
Tänään illalla vähän lisää treeniä. Tehtiin puomia, että saadaan se joskus kisakuntoon. Nyt yhdistin puomin jo putkeen ja hyppyihin. Tänään saatiin taas niin hienoja toistoja, että eilinen pettymys unohtui heti.
Jäin miettimään että onko alkuviikolla (ja eilen) touhuttu niin vähän että keskiviikon treeneissä ei pää meinannut pysyä tassujen tahdissa? Tänään kun oli eiliset treenit alla ja tänään vielä päivällä mätsärissä käynti niin into oli sopivalla tasolla ja maltti parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti