Tänään oli kevään viimeinen varattu uintivuoro KoiraSportissa ja Taavin ja Nuutin kanssa uimavuorossa oli Loitsu.
Ovesta sisään mennessä Loitsulle iski Haamu-syndrooma ja oli vähän vaisu tunnelma. Vielä pelastusliivejä päälle puettaessa sekä uima-altaan rampille kiivettäessä ei pikku sheltti ollut oikein uimatuulella. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Kun ensimmäisen kerran Loikkanen altaassa uimaan tönäistiin muistuu mieleen uinnin mukavuus. Sen jälkeen ei neitiä tarvinnut uimaan pyytää vaan mennään sanalla oikein loikkasi rampilta altaaseen, vesi vain räiskyi. Hypyn jälkeen ui minun altaan reunalta ohjeistaen ympyrän altaassa ja kääntyi nätisti takaisin ja reunaa pitkin takaisin rampille. Taavilla yksi uintikierros kesti noin 40 s, Loitsulla varmaan saman verran. Kierroksia uitiin varmaan vajaa kymmenen joten oikein hyvä liikunta annos päivälle tuli. Uittajakin kehui ohjaajan ja koiran suhdetta kun Loikka ohjautui altaassa pienillä suullisilla pyynnöillä ja sormenliikkeillä :)
Netta on hoidon jälkeen pysynyt rangastaan silminnähden suorana, kun ennen hoitoa oli kovin kierossa vasemmalle. Ravi tuntuu olevan kovin työläs askellaji ja etu ja takajalkojen ravi näyttää olevan kuin eri koirista. Mutta nyt yritetään hihnalenkeillä etsiä sitä kadonnutta kaunista ravia ja yritetään välttää hirmuisia spurtteja Loitsun kanssa. Mutta pakkohan sitä on Netankin välillä antaa juosta kun selvästi nauttii kun saa Loitsun kanssa rymytä metsässä. Eilen laitettiin Netalle kolmas Cartrophen piikki niskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti