Meidän pentu on jo kasvanut 7 kk ikäiseksi nuoreksi shelttineidiksi. Pikkuhiljaa on opeteltu maailman menoa ja kyllä tässä on edistyttykin, mutta myös haasteita matkalla kunnon sheltiksi on vielä edessä.
Viimeinen pinnistys sisäsiistiksi oppimiseen on menossa. Yöt Loikka nukkuu pentuaitauksessa yksin tai Muffyn kanssa. Aamulla pukeudun ja laitan kamat valmiiksi ja vasta sen jälkeen vapautan Loitsun ja lähes syöksytään ulos. Iltapäivällä heti töistä tultua käydään Loikan kanssa kahdestaan ulkona. Illalla sitten koko jengin kanssa.
Hieman ongelmia on ilmestynyt lenkkikäyttäytymisessä. Kovin on vilkas otus tuo Loikka, mielestäni paljon vilkkaampi kuin Netta. Näkee, huomaa ja kokee ulkona paljon ja tällä hetkellä myös reagoi näihin juttuihin äänekkäästi tai muuten kiihkeästi. Kun esim. nähdään Paavo-pupu (=city-rusakko) niin se saa Loikassa aikaan ensin äänen, sitten vedon ja kun hihna estää perään lähtemisen niin vimmatun hajujen etsinnän ja jäljestämisen. Tästä ei vilkas typy sitten ihan äkkiä palaudukkaan...
Mutta on Loikassa enemmän niitä hyviä puolia. Ja jos Netta on minun käteeni sopiva sheltti niin sitä tulee myös Loitsu olemaan. Ja ehkä kaikkein parasta, että tulevat edelleen erittäin hyvin juttuun Netan kanssa! Tämä riita-asian ennakointihan sai minut pentueessa päätymään Loitsuun eikä siskolikkaan jota pitkään katselin.
Terkut neiti-Loikkaselle herra-Pomppuselta! :D Tulkaahan pomp... eikun siis loik... eikun siis leikkimään! :)
VastaaPoista