Mölleilyä

Yritettiin tehdä uusi aluevaltaus ja osallistuttiin rally-tokon möllikisoihin viime viikon maanantaina. Ohjaajalla kun on kyltit hallussa ja koiralla jotenkuten seuraaminen sekä istuminen, maahanmeno ja paikalla pysyminen hallussa niin rallytokon alokasluokan pitäisi olla helppo...

Ennen rataa tehtiinkin seuraamista ja muutamia kokeiluja erilaisille käännöksille sekä eteentuloa. Nämä toimikin kohtuullisen hyvin eikä radan suorittaminen pitänyt olla vaikeaa.

No mitä tapahtui kun asteltiin ensimmäisen kyltin viereen?? Loitsun vire nousi noin satametriä taivaisiin, eikä se kunnolla kyennyt edes lähtökyltillä istumaan viereen. Ja kun Loitsun vire nousee niin se tarkoittaa hakkumista ja säntäilyä. Onneksi rallyn alokasluokassa koira on hihnassa, joten säntäilystä ei muille aiheudu harmia.

Tuosta oli tosi hyvä lähteä sitten jatkamaan rataa. Heti alkuun kaivoin namit heti näkyville ja yritin niiden avulla rauhoittaa koiran. Yritin myös kovasti kehumalla saada huomion tekemiseen, käskyttämällä napakasti, nyppäistä hihnasta, istuttaa koiraa istumistehtävässä rauhassa ja itse hengittää korostetun rauhallisesti. Valitettavasti näistä mistään ei vaan ollut apua. Mietin jo puolessa välissä rataa kannattaako jatkaa vai lopettaa kesken. Kun kylttejä ei kovin montaa kuitenkaan ollut jäljellä niin yritin kuitenkin parhaani.


Eilen tiistaina suunnattiin sitten Laukaan järjestämiin agilityn möllikisoihin. Ensimmäisenä kilpailevien agilityrata, jolla mittaa 22 estettä ja 200 m. Rimat 30 cm. Tällä kerralla onnistuttiin tekemään puhdas rata. Annoin kyllä itselleni yhden kiellon kun olin jäljessä ja Loitsu kaarratti minuun päin ennen putkea, mutta tuomari ne virheet radalla antaa ja tuomarin mielestä ei oltu vielä niin lähellä että olisi kiellon paikka ollut. Voitettiin medi kilpailevat tuolla suorituksella. Tällä kertaa Loitsun vire olikin oikein hyvä ja malttoi tehdä huolellista työtä ja irtosi myös putkiin.

Toisena ratama mentiin möllirata, jossa hyppyjä putkia ja a kaksi kertaa. Esteitä 23 ja pituutta ainakin 220 m. Ehkä ei paras päätös lähteä radalle kun ensimmäinen rata tuntui jaloissa ja tällä radalla piti spurtata vieläkin enemmän. Jalat olivat ihan hyytyneet jo puolessa välissä rataa. Saatiin yksi kielto putkelta, huono aa kun jäin jälkeen ja aan jälkeen ei malttanut lähteä hypylle kun jäin jälkeen. Muuten taas meille tyypillinen virhe aan jälkeen. Toinen aan suoritus hyvä kun ehdin itse spurttaamaan rinnalle ja loppu saatiin jotenkin taisteltua maaliin hyvällä sykkeellä. Siinä ollaan kehitytty että haukkumiskohdan jälkeen pystytään rataa jatkamaan eikä tekeminen muutu kokoaikaiseksi tökkimiseksi!