Mitäs sitten?

Shelttejä asustelee kotona taas kolme kappaletta, kun Kipinän matka jatkui uuteen kotiin Vaasan seudulle. Kipinän muutto oli jo sovittu kun se meille muutaman viikon hoidolle tuli. Ja ihan hyvä että oli sovittu, koska kolmannella viikolla en enää olisi siitä välttämättä luopunut. Onneksi kuulen Kipinän kuulumisia jatkossakin todella usein ja pääsen sitä myös katsomaan.

Ensimmäiset päivät ovat uudessa menossa tuntuneet sujuvan ihan hienosti vaikka suuri muutos koiralle onkin muuttaa aikuisesta ja koirallisesta perheestä lapsiperheen koiraksi. Seurataan Kipinän kotiutumista ja toivotaan että mitään ongelmia ei ilmene. Uudessa perheessä Kipinä vaikuttaa jo nyt rakastetulta jäseneltä.

Viimeiset puolitoista viikkoa on neljän sheltin lisäksi mennyt taas sairastellessa. Viime viikolta jäi väliin kaikki. Niin tiistain tokotreenit, kuin keskiviikon agilitytkin ja torstain kouluttamiset. Poskiontelotulehdukseksi lääkäri sen taisi nimetä, mutta kyllä teki myös hengittäminen vaikeaa ja viikko sitten tuntui että kuolema tässä tulee. Isä tulikin alkuviikolla muutamaksi päiväksi minun avuksi ja lenkitti harmaata kaksikkoa kerran tai kaksi päivässä vähän pidemmän lenkin ja minä kävin mummojen kanssa metsässä pienellä ja rauhallisella haisteluretkellä. Nyt kunto on aika pohjalukemissa ja kroppa vieläkin väsynyt, mutta tauti alkaa olla voitettu joten pikkuhiljaa taas kuntoa kohottamaan ja koirien kanssa touhuamaan.