Rikkinäinen harrastuskausi 2016

Kun ajattelee tätä vuotta taaksepäin minusta tuntuu että ollaan vähän väliä oltu treenitauolla. Alkuvuosi treenattiin Marin, Hipun ja Hyviksen kanssa ahkerasti Aata ja juoksukontakteja ja Haukkuvaarassa käytiin tokoilemassa, mutta sen jälkeen sitten taukoiltu enemmän ja vähemmän. Toukokuussa oltiin ensin juoksutauolla. Sen jälkeen ehdittiin muutamat treenit käydä kun heinäkuussa oltiin tauolla tassun takia. Syksystä taas on ollut vähän motivaatiopulaa treenata ja marraskuussa taas tauolla juoksujen takia. Nyt tauolla kun täällä on sen verran paljon kennelyskää etten ole uskaltanut hallilla koirien kanssa edes käydä, kun en halua kennelyskää noille mummoille.

Kesän ja syksyn aikana ei tuo taukoilu ehkäpä edes paljoa haitannut, mutta nyt marras- joulukuussa on treeni-into vähän nostanut päätään ja olenkin miettinyt miten treenaamisesta saisi vähän tavoitteellisempaa. Loitsu täyttää keväällä jo 5 vuotta ja totuus on että nyt kannattaa treenata ja kisata kun vielä on parhaita harrastusvuosia muutama edessä. Jos nyt haluaa vain harrastella niin sitten pitää tyytyä että mulla on kohta eläkkeellä oleva koira jonka taitotaso on se mihin nyt ollaan päästy.

Syksyn aikana meidän treeniryhmässä on ollut aika paljon poissaoloja ja ryhmä on tuntunut vähän hajanaiselta. Me tehtiin jakson alussa syyskuussa hyvä suunnitelma ja teemoja treenaamiseen, mutta poissaolojen takia on useamman kerran tyydytty treenaamaan valmista rataa. Valmiissa radoissa ei ole ollut sinänsä mitään vikaa ja kivoja treenejä on tehty, mutta ne ei ole ehkä tukeneet sitä etenemistä ihan täysillä. Ja kyllä myönnän että olisin voinut ottaa asian esille ryhmäläisilleni jo muutama viikko sitten, mutta tämä on omassakin päässä jäsentynyt vasta nyt muutaman viikon tauon aikana!

Nyt kun treeni-into alkaa nostaa päätään niin päätin (ehkä jälleen kerran) että teen meille selvemmän treenisuunnitelman ensi vuodelle! Sitä täytyy tässä vähän vielä mietiskellä ja sitten kirjata se kunnolla muistiin. Ja tärkein tietysti että sitä myös noudatetaan ja muutaman kerran ensi vuoden aikana tarkastellaan ja tarvittaessa päivitetään.

Toinen nollatulos ja SERT syyskuussa Tampereella

Loitsun taitotasoon olen melko tyytyväinen ja meno tuntuu jo siltä että kyllä me 3-luokankin radoista selvittäisiin. Tietysti yksittäisiä vahvistettavia juttuja löytyy ja niitä löytyy koko agilitykoiran harrastusiän. Suurimpana juttuna pidän itse että nyt opetellaan tekemään niitä nollia. Puolentoista vuoden kisaamisen aikana meillä on vain 1 hylätty tulos. Sitten ne 3 nollaa ja suuri joukko vitosia, kymppejä ja enemmänkin virheitä. Tätä vuotta ahkerampaa kisaamista en välttämättä kaipaa, mutta toivoisin tulostason vähän parantuvan.

Kisa-analyysi 2016

16 starttia, joista 13 kpl 1-luokassa ja 3 kpl 2-luokassa

1-luokka
13 starttia
2 kpl 0-tulosta (15 %)
4 kpl 5-tulosta (31 %)
3 kpl 10-tuolosta (23 %)
4 kpl 20-tulosta (31 %)
0 kpl hyl

2-luokka
3 starttia
0 kpl 0-tulosta (0 %)
1 kpl 5-tulosta (33 %)
1 kpl 10-tuolosta (33 %)
1 kpl 15-tulosta (33 %)
0 kpl hyl

Virheitä on tullut kieltoina esteiden (yleensä hyppy, joskus myös putki) ohituksista ja rimantiputuksina. Muistaakseeni yksi virhe on tullut pujottelun lopussa, muuten ei pujotteluvirheitä. Kontaktiesteiltä ei olla saatu virheitä.

Varsinkin elokuun jälkeen en ole enää varmistellut radoilla vaan ohjannut niin kuin osaavaa agilitykoiraa ohjataan. Ohjaajan liike on se joka parhaiten kertoo mihin ollaan menossa ja harvoin onkaan tullut tilanteita joissa täytyisi ääntä käyttää apuna kalastellessa Loitsua pois väärältä esteeltä.