Kun reissupäivä alkoi lähestyä niin sovittiin että tehdään linikkareissu Muffy-mummon kanssa ja Ville jää Loitsun ja Netan kanssa kotiin. Autokin sai jäädä kotimiehille käyttöön kun olen vähän kyllästynyt autoilemaan ja yhden koiran kanssa matka taittuu myös julkisilla. Alunperin mietin että olisi ottanut Loitsun matkaseuraksi, mutta Loitsu aloitti juoksut juuri pahimmoilleen joten matkaan lähtikin sitten Muffy.
Matkaan lähdettiin jo perjantaina aamupäivästä ja matka aloitettiin ihan jyväskylän paikallispussilla menemällä keskustaan. Kuvassa Muffy pakannut mukaansa matkalaukun ja Taikalta perintönä jääneen pienen kevythäkin.
Pikkuisen Muffya jännitti lähteä yksin reissuun, mutta kun Savonlinjan kyytiin päästiin ja viritettiin oma mökki pystyyn niin Muffykin rauhoittui nukkumaan. Perillä olikin tuttut tyypit vastassa asemalla ja kun vieraille asti päästiin niin Muffy oli heti kuin kotonaan. Ja ihana kun vastaanottavatkin koirat tunnistivat Muffy-mummon heti eikä koko viikonlopun aikana kuulunut ylimääräisiä ärinöitä tai murinoita. Isäntien sanoin ei juuri huomannut että vieraisilla oli myös yksi laumaan kuulumaton sheltti.
Lauantai aamuna pakattiin koko konkkaronkka tila-autoon ja huristeltiin Kotkan Koiraystäväin Seuran hallille.
Hyppyradan jälkeen jatkettiin finaaliradalle eli agilityradalle joka käytiin käännetyssä lähtöjärjestyksessä ja jokaisessa säkäluokassa oli kärkipaikoilla koirakoilla hyvillä nolla- ja vitostuloksilla. Ajatuksella olin finaalirataan laittanut pikkuisen enemmän haasteita ja mielestäni radat olivat onnistuneet kisaan ja kisaajien tasoon nähden. Jokaisessa säkäluokassa voittoon vaadittiin kaksi nollatulosta ja palkinnoille taidettiin vaatia yhteistuloksissa nollat tai nopea vitonen.
Makseille tein pieniä muutoksia agilityrataan (piirrän radan ja laitan näkyviin myöhemmin). Pituus muuttui hypyn #19 paikalle ja putuuden tilalle tuli hyppy jota siirsin hieman kuvassa alalaitaa kohden jolloin linja esteille 7-8 tuli loogisemmaksi. Mini ja medin radalla kun tuo väärä hyppy #2 näkyi suoraan hypyn #7 takana ja olikin yksi radan kinkkisimmistä kohdista. Tosin muuallakaan ei saanut päästää koiraa silmistään.
Sunnuntaille olitiin varattu paluulippu vasta iltapäivälle jotta aamusta saisi rauhassa heräillä ja touhuilla. Kotona oltiinkin vasta illalla ja kotona oli odottamassa kaksi iloista shelttiä kun mamma tuli takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti