Keskiviikon agility treenit saivat erilaisen alun

Uusi jakso alkoi JATin treeniryhmissä. Meillähän treenijaksot kestävät puolivuotta (maalis-elokuu ja syys-helmikuu) ja uusi jakso tarkoittaa yleensä uusia treenikavereita ja kouluttajaa. Me tosin Loitsun kanssa ollaan ilmoittauduttu treenaamaan nuorten koirien ilman koulutusohjaaja ryhmään, johon on kerätty samanikäisiä ja suunnilleen samantasoisia koiria, joiden ohjaajilla on jo kokemusta agilityn kouluttamisesta. Suurin osa meidän ryhmäläisistä taitaa ainakin jossain vaiheessa olla toiminut myös koulutusohjaajana, joten neuvoja kyllä riittää yhden kouluttajan sijaan viideltä treenikaverilta. Ja tietysti vastuuta on myös koiran ohjaajalla osata pätkiä treenirataa sopiviin osiin tai tehdä ihan omat suunnitelmat treenikerralle.

Oltiin ryhmäläisten kanssa ehditty käydä yhteisellä lämmittelylenkillä, meille ihan huippu juttu niin tulee tehtyä kunnon lenkki, ja saatu rakennettua treenirata juuri valmiiksi. Taidettiin juuri tutustua rataan kun vieran mies seisoi ovella kysellen onko meiltä joltain kadoksissa kaksi koiraa, jotka oli poiminut autotieltä kyytiin. Olivat meinanneet jäädä useamman kerran autonalle, selvästi väsyneitä ja janoisia ja mielellään hypänneet farmarin konttiin. Eipä meiltä keltään ollut koiria kateissa ja käytiin kurkkaamassa näyttävätkö tutuilta tapauksilta. Siellä takakontissa kiltisti istui kaksi spanielityyppistä koiraa vierekkäin, isompi ja pienempi.

Mies kertoi soittaneensa hätäkeskukseen josta ei otettu kantaa tapaukseen, sekä löytöeläinkotiin josta oli sanottu että pystyy hakemaan koirat vasta parin tunnin päästä. Mies ei kuitenkaan pystynyt pitämään koiria niin kauaa ja menoakin oli. Mietittiin siinä että pystyttäisiinkö laittamaan koirat jonkun meidän autoihin, mutta omat koirat veivät tilat. No meillähän on hallissa tyhjiä  häkkejä! Laitettiin koirat häkkeihin kentän nurkkaan odottamaan, tarjottiin vettä ja laitettiin lakanat häkkien päälle niin olisivat rauhassa, eivätkä häiritsisi treenaavia koiria.

Mimmulla kävi sitten ajatus, että meillähän on sirunlukija toimistossa, jos kokeillaan löytyykö siruja. Minä siihen jatkoin että KoiraNetistä pystyy hakemaan tietoja sirunumerolla. Koirilla tosiaankin oli sirut ja KoiraNet totesi ne bretoneiksi. Omistajatietoja ei löytynyt KoiraNetistä, eikä pikaisella googletuksella muualtakaan, mutta kasvattajan tiedot löydettiin. Soitto kasvattajalle, jonka avulla saimme omistajan numeron. Noin puolen tunnin päästä saatiinkin luovuttaa koirat takaisin kotimatkalle.

Kun omistajiin oli saatu yhteyttä, noin puoli tuntia treeniajasta tähän kului, jatkettiin treenejä. Ratana oli Eeviksen suunnittelet kiemurat.

rata by Eevis

Päätettiin Loitsun kanssa kokeilla aluksi koko rataa. Esteen #7 jälkeen Loitsu kaahotti kauhealla vauhdilla ohi esteestä #8 ja sen jälkeen ei vauhdista saatu Loitsun pääkoppaa haltuun vaan rauhoitettiin tilanne ja taidettiin jatkaa esteeltä #9 loppuun + putki tuolta suoran päästä. Yrityksen jälkeen otettiin muutama kerta esteitä 7-9 niin että palkattiin kupilta ja minä tein takaaleikkausta ysille.

Toisella kierroksella treenattiin keinua (matalalla keinulla) ja puomia, molempia hihnassa. Keinulla tulee vaihtelevia suorituksia, mutta haluan että Loitsu oppii itse säätämään  keinun keikausta. Minulla ei ole opetuksen tarkoitus että koira juokseen täysillä ihan loppuun ja "tippuu" keinun mukana sieltä alas, vaan koira saa itse toistojen myötä etsiä itselleen sopivan tavan suorittaa keinu. Toive on että etutassut tulevat aina kontaktipinnalle ja tämä on ainakin Netan ja Muffyn kanssa ollut ihan luontaista, jos Loitsulla ei ole niin sitten mietitään uudelleen. Puomilla ensimmäisellä kerralla vähän epäröi juosta ylösmenoa reippaasti, mutta heti seuraavalla toistolla menohalu oli hirmuinen ja välillä näytti ettei kaikki tassut pysy ylhäällä. Nyt oli selvästi edistystä kovasta vauhdista 2on-2off tarjoamisessa.