21.3.2017

Elämää koirien kanssa 20 vuotta

21.3.1997 oli päivä, kun Kassaralahden kennelissä syntyi neljä papillon pentua. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Taisi kulua muutama päivä kun saatiin tieto, että toinen näistä tytöistä voisi muuttaa meille. Tämä enimmäkseen mustavalkoinen, mutta iän myötä selvästi kolmiväriseksi muuttunut pentu sai nimekseen Kassaralahden Beautifull ja myöhemmin nimen eteen lisättiin hieno titteli FIN AVA. Kutsumanimeksi annettiin Milla. Tänään tuosta Millan syntymäpäivästä on kulunut 20 vuotta.

Pentuja päästiin ensimmäistä kertaa katsomaan niiden ollessa 2 tai 3 viikkoisia. Olivat silloin vielä enemmän marsuja kuin koiria. Tuosta eteenpäin sain vierailla kasvattajalla noin kerran viikossa seuraamassa pentujen kasvua ja kehitystä.

Milla 2004

14,5 vuoden aikana ehdittiin Millan kanssa kokea paljon. Tutustuttiin moneen koiraharrastukseen, hurahdettiin agilityyn ja päädyttiin ahkeraksi seuratoimijaksi. Millan hieno luonne opetti paljon koirien käsittelystä, kouluttamisesta ja luonteiden analysoinnista. Vaikeita hetkiä koettiin välillä, mutta myös niitä hienoja onnistumisia.

Millan kanssa Agility SM kisoissa VarPSin mini-joukkuessa Jyväskylässä 2005.
Pentu-Milla muutti 15 vuotiaan teinitytön koiraksi omakotitaloon ja 4 vuotiaana opiskelija tytön seuralaiseksi kerrostaloon. Matkailtiin junalla ja linja-autolla, kavereiden kyydeillä. Kisamatkoilla on käyty Järvenpäästä Kemiin ja Seinäjoelta Joensuuhun. Mieleenpainuvin kisa on ollut Pohjois-Savon Kennelpiirin mini mestaruuden voittaminen vuonna 2001. Tuolloin kisattiin vielä kahdessa säkäluokassa (minit ja maksit) ja tulos ratkottiin kahden radan yhteistuloksella (agility + hyppy). Mestaruudesta oli kisaamassa monta kovatasoista koirakkoa, mutta niin vain tehtiin kaksi omaa (omanlaisilla ohjauskuvioilla) rataa ja voitettiin.

Milla VarPSin minien mestari vuonna 2005.

5.3.2017

Alkoiko Lillis keräillä hylättyjä?

Agility Jyväskylä 5.3.2017
Tuomari: Sari Mikkilä

A-rata
5 (-11,01) sij. 3./7

B-rata
hyl

C-rata
15 (-4,10) sij. 5./8

Lisätäänpä tännekin mitä kisoista jäi mieleen

- B-radan jälkeinen ärsytys ja harmitus. Tuntui että koko rata tökki, harmitus ei johtunut hylkäyksestä.
- A ja C rata tuntuivat kivoilta ja jouhevilta vaikka pari virhettä tulikin.
- Koira irtosi putkiin ja takanaleikkaukset onnistuivat.
- rimat eivät roiskuneet hallitsemattomasti  (rimat 40 cm) , muurin palikat pysyivät vaikka muuri kääntymistä vaativissa kohdissa.
- pujottelua (pujottelun aloitusta) ei tavitse jännittää :)
- kotiin lähtiessä pieni harmitus, että yhtään nollaa ei vieläkään tullut.

19.2.2017

Ei merkintöjä kisakirjaan Tampereelta

Tuomari Anne Savioja
C hr: 20 vp


B: 10 vp


A: hyl


Mitä jäi mieleen
- huonot aat -> treenataan
- B-radalla koira liikkui hyvää vauhtia
- korjasi nopeasti hyppyään vastaamaan alustaa -> rimoja tippui vain ekalla radalla
- hyvä treeniseura = Virpi ja Ike

Mitä muuta vois treenata
- takanaleikkaus keinulla

28.1.2017

Treeniä ja laihista


Loitsun kanssa on nyt kaksi kertaa käyty agility treeneissä. Molemmilla kerroilla olen pysynyt omassa treenisuunnitelmassa, enkä ole sortunut tekemään kokonaista rataa vaan ollaan pilkottu radasta kohtia joilla vahvistaa taitoja.


Ensimmäisissä treeneissä tehtiin takanaleikkausta, ja aa-pujottelu yhdistelmää molempia etupalkalla. Kolmantena juttuna tehtiin kakkos hypylle sivuirtoamista. Tällä viikolla tehtiin puomia ja aata yksittäisinä. Lisäksi takanaleikkausta etupalkalla ja valssia/tiukkaa käännöstä hypyillä.


Puomilla pysähtyy kisoissa joskus liian aikaisin ja nyt ehkä keksin miksi. Jos tulen itse paljon jäljessä niin Loitsu alkaa alasmenolla katselemaan missä mamma tulee ja pysähtyy liian aikaisin. Jos tulen vierellä tai edellä niin menee heti vaadittuun paikkaan alas asti. Itsenäistä puomin loppua aletaan treenaamaan ahkerammin, mutta varovaisesti ettei paineisteta Loitsun hyvää puomisuoritusta. Aalla alastulon rytmitys ei ollut ensimmäisissä treeneissä lainkaan hyvä, joten otettiin nyt muutama toisto etupalkalla. Agimetin aa on aiemminkin ollut Loitsulle haastava, mutta enemmän vaikutusta oli varmaan pitkällä tauolla. Etupalkalla ja toistoilla saatiin suoritusta paremmaksi.


Netan huuli on parantunut hyvin ja vielä ei näy uusia patteja, joten mummo joutui laihikselle. Netta on agility kunnossa painanut 8,0 kg ja leikkauksen aikaan puntari näytti 9,5 kg. Ei 13 vuotiaan tarvitse aksa kuntoon päästä, mutta jos alle yhdeksään kiloon päästäisiin niin ei ylipaino turhaan rasittaisi niitä huonoja lonkkia ja kroppaa muutenkaan.

16.1.2017

Melanooma



Patologi vahvisti että Netan huulessa ollut kasvain on melanoomaa. Valitettavaa että kasvainta ei ehkä saatu kokonaan pois. Elinaika ennustetta voi oikein sanoa, jotain viikkojen ja vuosien välissä. Vielä ei imusolmukkeissa tunnu muutoksia eikä silloin leikkauksen aikaan keuhkoissa. Nyt Netta syö kipulääkettä, jolla todettu olevan solujen jakautumista hidastavia vaikutuksia loppu elämänsä, jos vaan maha ja elimistö sen kestää.

Tänään kuitenkin vietetään voimissaan olevan Netan kanssa 13 v 6 kk päiviä.