28.1.2017

Treeniä ja laihista


Loitsun kanssa on nyt kaksi kertaa käyty agility treeneissä. Molemmilla kerroilla olen pysynyt omassa treenisuunnitelmassa, enkä ole sortunut tekemään kokonaista rataa vaan ollaan pilkottu radasta kohtia joilla vahvistaa taitoja.


Ensimmäisissä treeneissä tehtiin takanaleikkausta, ja aa-pujottelu yhdistelmää molempia etupalkalla. Kolmantena juttuna tehtiin kakkos hypylle sivuirtoamista. Tällä viikolla tehtiin puomia ja aata yksittäisinä. Lisäksi takanaleikkausta etupalkalla ja valssia/tiukkaa käännöstä hypyillä.


Puomilla pysähtyy kisoissa joskus liian aikaisin ja nyt ehkä keksin miksi. Jos tulen itse paljon jäljessä niin Loitsu alkaa alasmenolla katselemaan missä mamma tulee ja pysähtyy liian aikaisin. Jos tulen vierellä tai edellä niin menee heti vaadittuun paikkaan alas asti. Itsenäistä puomin loppua aletaan treenaamaan ahkerammin, mutta varovaisesti ettei paineisteta Loitsun hyvää puomisuoritusta. Aalla alastulon rytmitys ei ollut ensimmäisissä treeneissä lainkaan hyvä, joten otettiin nyt muutama toisto etupalkalla. Agimetin aa on aiemminkin ollut Loitsulle haastava, mutta enemmän vaikutusta oli varmaan pitkällä tauolla. Etupalkalla ja toistoilla saatiin suoritusta paremmaksi.


Netan huuli on parantunut hyvin ja vielä ei näy uusia patteja, joten mummo joutui laihikselle. Netta on agility kunnossa painanut 8,0 kg ja leikkauksen aikaan puntari näytti 9,5 kg. Ei 13 vuotiaan tarvitse aksa kuntoon päästä, mutta jos alle yhdeksään kiloon päästäisiin niin ei ylipaino turhaan rasittaisi niitä huonoja lonkkia ja kroppaa muutenkaan.

16.1.2017

Melanooma



Patologi vahvisti että Netan huulessa ollut kasvain on melanoomaa. Valitettavaa että kasvainta ei ehkä saatu kokonaan pois. Elinaika ennustetta voi oikein sanoa, jotain viikkojen ja vuosien välissä. Vielä ei imusolmukkeissa tunnu muutoksia eikä silloin leikkauksen aikaan keuhkoissa. Nyt Netta syö kipulääkettä, jolla todettu olevan solujen jakautumista hidastavia vaikutuksia loppu elämänsä, jos vaan maha ja elimistö sen kestää.

Tänään kuitenkin vietetään voimissaan olevan Netan kanssa 13 v 6 kk päiviä.


6.1.2017

Rauhoittavia omistajalle

Huomasin Netan huulessa patin ehkä max pari viikkoa ennen joulua. Jouluaattona huomasin että patti on kasvanut jonkun verran ja joulun jälkeisenä keskiviikkona aloin varaamaan sille seuraavalle viikolle poistoaikaa. Saatiin aika tämän viikon keskiviikolle.


Koska Netalla on jo ikää 13,5 vuotta ja patti oli kasvanut aika nopeasti niin viimeiset päivät ennen lääkäriä hermoilin jo todella. Laitoin maanantaina kuvat leikkaavaalle lääkärille ja sainkin häneltä vastauksen, että näyttää ikävältä mutta hänen mielestään kannattaa leikata.


Minua ainakin huolettaa joka kerta kun joutuu koiransa viemään nukutukseen, vaikka ei mitään suurempaa tehtäisikään. Netaltakaan ei oltu sydäntä kuunneltu kuin vuosi sitten ja kyllä se vielä enemmän mietityttää vanhemman koiran kanssa.


Netta tosin todisti keskiviikon aamulenkillä olevansa ihan kunnossa kun semmoista vauhtia tuolla metsässä meni. Yllä olevat kuvat otettu juuri ennen lääkärireissua, mutta ei ne viimeiseksi jääneet...

Suunnattiin tällä kertaa Jyväskylässä syksyllä avanneeseen AlmaVettiin osaavien lääkärien takia. Kun hoitohuoneeseen päästiin niin kuunneltiin ensin Netan sydän, jossa ei edelleenkään mitään huomauttamaista. Otettiin myös verikoe ja asennettiin tippa. Lääkäri otti patista ohutneulanäytteen. Yleensä suussa olevat kasvaimet ovat aina pahanlaatuisia ja tässäkin tapauksessa patissa pahanlaatuisia soluja näkyvissä (melanooma epäily). Suussa tai nielussa ei näkynyt muita kasvaimia ja keuhkokuvissa ei näkynyt muutoksia jotka viittaisivat etäpesäkkeisiin.

Niimpä Netta leikkaukseen ja itkeskelevä omistaja odottelemaan. Patti poistettiin niin suurilla marginaaleilla kuin oli mahdollista. Lääkäri sanoikin että tässä tapauksessa paranemisennuste parempi koska patti huulessa ja se saadaan hyvin poistettua.

Olisiko vajaan tunnin päästä oven takaa kuulua kiljumista ja Nettahan siellä heräämishäkissä jo hoiperteli, kiljui ja haukkui. Otin sen sitten vähän ajan päästä odotushuoneeseen viereeni penkille makaamaan kun jalat eivät vielä pitäneet koiraa pystyssä. Siinä penkillä otti kuitenkin rauhassa eikä herättänyt kaikkia hoidettavia potilaita.

Kotona sitten kauluri päähän ja jännittämään kuinka Netta siihen suhtautuu. Vähän aikaa käveli ympäri asuntoa, kunnes tajusin että sillähän on jano. Tarjosin kupista vettä ja viriteltiin keittiöön korotettu juomakuppi josta juominen onnistuu kauluri päässä. Muutaman tunnin päästä Netalla oli jo kamala nälkä ja se tuntui olevan paremmassa kunnossa kuin huolesta väsähtänyt omistaja.


Nyt yritetään saada leikkaushaava paranemaan hyvin ja estetään sen raapiminen. Haava ei tunnu olevan kipeä. Pikkuisen se vielä erittää veren sekaista nestettä, mutta ei ole kipeä. Äsken sitä kutitti ihan hirveästi mutta kun irrotettiin haavaan tarttuneet kauluskarvat kostealla talouspaperilla hautomalla niin kutituskin loppui saman tien. Varmasti ärsyttävää jos karvat kiinni haavassa. Nyt luovuttiin kauneudesta ja leikkasin kauluskarvoja pois vähän reilummin.

Patti lähetettiin patologin tutkittavaksi ja vastausta odotellaan. Kipulääkettä Netta saa nyt ainakin tuohon vastauksen saamiseen saakka, koska tuolla kipulääkkeellä on todettu olevan sytostaattisia vaikutuksia.

Alla kuvat patista ennen leikkausta ja tänään kaksi vrk leikkauksen jälkeen.