23.5.2014

Sheltit hoitokoirina


Omistaja sais jo syksyllä kyselyn, että lähdettäisikö toukokuussa katsomaan Robbien showta Helsinkiin. Vastaus oli tietysti myöntävä, jos vaan saadaan liput hommattua ja nehän saatiin.

Kevään aikana sitten mietittiin koirien hoitojärjestelyjä. Kolmea koiraa, jotka yhdessä kyllä osaavat vauhtia aiheuttaa ei oikein tuntunut järkevältä laittaa samaan hoitopaikkaan. Kavereilta sitten kyseltiin ja kyllähän neideille hoitopaikat hyvinkin järjestyivät, Muffylle oli jopa kaksi paikkaa tarjolla.

Loitsu pääsi Eeviksen hyvään hoitoon oikein noutopalvelulla. Hoidossa olikin ollut mukavaa kun kaverina oli Kerttu-sheltti, joka on tuttu talven lenkiltä ja treeniryhmästä. Tytöillä oli painit ja leikit onnistuneet ja todettiin että laumajärjestyskin oli löytynyt samantien, Loitsu johtajana ja Kerttu hyvänä kakkosena.

Tiistaina Loitsu sai toimia sihteerinä, kun pääsi Eeviksen kanssa töihin matkaan. Kuulemma oikein hyvää toimistokoiran ainesta. Suurimman osan ajasta oli nukkunut, vaihtaen välillä paikkaa. Tulijat ja menijät oli käynyt nuuhkaisulla tarkastamassa eikä edes ovikelloon ollut suuremmin reagoinut. Hyvähän tuollaisessa ilmastoidussa toimistossa oli vähän tukalaa päivää viettää leväten. Kiitos Eevis ja Kerttu Loitsun hoidosta.



Muffy oli alunperin menossa Marian ja poikajengin luo hoitoon, mutta Ville olikin järjestänyt mummoilla paikan johon molemmat olivat tervetulleita. Marian kanssa sitten sovittiin että mummoilla voi olla turvaa toisistaan joten menevät molemmat Tiinan hoiviin.

Mummoilla olikin hieno loma omakotitalossa "maalla". Saivat käyttöönsä oman makkarin ja pääsivät ainakin kahdesti kunnon lenkille. Lisäksi ottivat aurinkoa ulkona kun talonväki teki maalaushommia. Olipa Netan kanssa illalla rotalla leikitty kun Netta oli sitä tuonut heitettäväksi. Mummot ovat kuulemma erittäin tervetulleita uudelleenkin hoitoon. Kiitos Tiinalle.

Kun koirille oli hoitopaikat sovittu niin minä hyppäsin maanantaina aamulla autonrattiin ja hurautin majapaikkaan Espoon suunnalle. Ensimmäiset ja tärkeimmät treffit oli sovittu kummityttö Vanessan kanssa. Päivän aikana kerettiin herkutella jäätelöillä ja keksillä, jotka käytiin yhdessä kaupasta ostamassa. Lisäksi availitiin myöhästynyttä synttäripakettia. Paketista paljastui triangeli, jollaisesta oltiin ainakin äitille puhuttu. Sitten pidettiinkin konserttia triangelia ja marakasseja soittaen. Kerettiinpä käydä  vielä leikkimässä läheisessä leikkipuistossakin, josta otettiin Villelle lähetettäväksi kuva rekan kuljettajasta.


Kuuden maissa jättiin lapset mummolle hoitoon ja suunnattiin Helsingin keskustan kautta Hartwall areenalle. Kyllä Robbie on hyvä show mies ja ottaa todella yleisönsä esiintyessään. Lava ja valot olivat hienot ja esityksen tanssijoita oli mukava katsella.

Copyright: Lasse Arkela / Live Nation Finland 2014. Kuva: Lasse Arkela. Linkki

Tiistai aamuna ajelin takaisin kotiin ja hakemaan koirat, jotka olivat viihtyneet erinomaisesti. Loitsu melkein totesi että työpäivä ei tainnut olla vielä kokonaan pulkassa kun tuli vuoro autoon hypätä. Muffy otti ulkorappusilla aurinkoa, mutta kun kuuli tutun auton äänen niin pää nousi korvat höröllä. Mitä lähemmäksi ajoin niin koko koira nousi istumaan ja odottamaan terävän näköisenä. Mummot olivatkin enemmän sitä mieltä että me ei enää tänne jäädä ja meitä et nyt kyllä unohda.

Copyright: Lasse Arkela / Live Nation Finland 2014. Kuva: Lasse Arkela

Copyright: Lasse Arkela / Live Nation Finland 2014. Kuva: Lasse Arkela

9.5.2014

Netan vuoro liikuttaa omistajaa

Loitsu pitelee juoksujaan, joten otin keskiviikon treeneihin mukaan Netan. Saapahan toimelias mummokin välillä ihan omaa laatuaikaa.

Treenikavereiden kanssa sovittiin juoksulenkki ennen treenejä lämmittelyksi. Matkassa oli kolme omistajaa ja neljä shelttiä, kome ruskeaa ja yksi musta. Netan kanssahan on jo teinivuosina harrastettu silloin tällöin satunnaisesti juoksemista. Päälle y-valjaat ja minulle juoksuvyö. Väliin joustava juoksunaru ja menoksi. Vaikka Netta onkin agilitystä jo eläkkeellä, ei minun kunnollani vielä hirmuisia lenkkejä vedetä joten ajattelin ettei tasainen ravi muutaman kilometrin juoksulenkillä ole Netankaa kunnolle ylivoimainen tehtävä.


Sport Trackeri mittasi lenkin pituudeksi 4,1 km. Alkumatkasta hölkättiin ja välillä tasattiin lyhyillä kävelyillä, kaverit tekivät muutaman spurtinkin, mutta minulla tahtoo siinä kohden happi loppua joten tultiin Netan kanssa suurimmaksi osaksi tasaista vauhtia perässä. Loppumatkasta viimeinen puolikilometreiä käveltiin hallille. Oma kunto kesti lenkin hyvin, eikä Netallakaan ongelmia ollut (eikä seuraavanakaan päivänä)!



Muut treenasivat suunnitelman mukaan välistävetoja. Me Netan kanssa tehtiin  pikkuisen omia ratoja viimeisenä treenaajana. Pikkuisen oli mummolla rytmitysongelmia pujottelussa. Puomilla taas teki hienot pysäytyskontaktit ja heti tassut alas asti. Nettahan kisa-aikoina tarjosi pysähtymistä kaikki tassut puomilla, nyt eläkkeellä niillä harvoilla treenikerroilla olen vaatinut ja palkannut vasta kun etutassut maassa.

Lopuksi tehtiin vielä jäähdytelylenkki kävelle. Moves antoi päivän liikuntasaldoksi 8,9 km kävelyä (12 283 askelta, 2 h 1 min) ja 1,1 km juoksua (1 488 askelta, 8 min), mutta todellisuudessa kännykkä ei ihan oikein näköjään erotellut hidasta juoksua ja reipasta kävelyä. Walkroidin antama askelmäärä oli 15 794 (12 km, 2 h 14 min).


Walkroid mittaa matkan askeleille annetun pituuden mukaan, joten heitto voi olla aika suurikin. Ilmeisessti Moves taas mittaa matkan GPSn antaman signaalin mukaan, mutta koska mittailee paikkoja vain silloin tällöin niin matkat on monesti kulmikkaita ja todellisuutta lyhyempiä. Päivän aikana liikuntaan käytetyssä ajassahan näillä kahdella ohjelmalla ei kovin monen minuutin eroa tullut Moves 2 h 9 min vs Walkroid 2 h 14 min.